Naali on pieni ja siro ja se liikkuu ketterästi tunturialueilla. Turkin väri vaihtelee valkoisesta talvella ruskeaan kesällä tai se on tumman sinertävän harmaa ympäri vuoden. Vaikka naali on kaikkiruokainen, se on vahvasti riippuvainen pienjyrsijöiden, etenkin sopulien saatavuudesta. Sopulikanta vaihtelee tavallisesti neljän vuoden jaksoissa. Se tarkoittaa, että joinakin kesinä sopuleja on ylen määrin, kun taas toisina vuosina niitä ei ole lainkaan. Sopulikanta vaikuttaa naalipentueiden määrään ja kokoon. Huonoina sopulivuosina pentuja ei synny lainkaan.
Naalit elävät pareittain ja vanhemmat suojelevat yhdessä reviiriä ja kasvattavat pennut, mikä on todennäköisesti vaativa työ. Hyvänä sopulivuotena pentueessa voi olla jopa 16 poikasta, mutta tavallisesti poikasia syntyy 5–10. Naali kaivaa pesän maan alle, jossa perhe elää. Pesissä voi olla kymmeniä uloskäyntejä, jotka ovat käytössä vuodesta toiseen. Pennut syntyvät touko-kesäkuussa ja pysyttelevät pesän lähistöllä syksyyn saakka, minkä jälkeen ne vaeltavat tiehensä.
Maailmassa on useita satoja tuhansia naaleja, mutta Skandinaviassa niitä on jäljellä vain muutamia. Naalikanta alkoi heikentyä Skandinaviassa 1800-luvun puolivälissä. Liika metsästys vähensi naalikantaa jyrkästi. Varhaisista suojelu- ja pelastustoimista huolimatta lajikannan heikkeneminen jatkui.
Naalin suurin uhka on ilmastonmuutos, joka vaikuttaa tunturiympäristöön monin eri tavoin. Talvisateiden lisääntyminen aiheuttaa lumivaipan kovettumista ja riitettä eli ohutta jääpeitettä, mikä vaikeuttaa jyrsijöiden ja metsäkanojen ravinnonsaantia huomattavasti. Se on todennäköisesti suurin syy siihen, ettei hyvää jyrsijävuotta ole ollut aikoihin.
Toinen ilmastonmuutoksen vaikutus on, että ketut vaeltavat puurajan yläpuolelle, missä ne eivät normaalisti elä. Kettu on melkein kaksi kertaa naalia suurempi ja uhkaa sitä monin tavoin. Ketut paitsi kilpailevat naalin kanssa ravinnosta myös itse asiassa tappavat naaleja. Naaleja houkuttelevat myös tunturissa liikkuvat retkeilijät, jotka jättävät roskia ja/tai ruoantähteitä jälkeensä.
Naalikanta on nykyisellään pieni ja maantieteellisesti hajanainen. Yksilöt, joita on noin 550, ovat levittäytyneet laajalle alueelle, minkä vuoksi niiden on vaikea löytää toisiaan. Naalin tulevaisuuden varmistamiseksi Felles Fjellrev työskentelee monilla eri tasoilla. Tällaisia ovat muun muassa lisäruokinta, erillisten naaliryhmien yhdistäminen, jotta niillä olisi mahdollisuus tavata ja niiden välille saataisiin geneettistä vaihtoa, sekä tunturipaljakoiden kettukannan vähentäminen.
